+358 9 2511 1680

Single Blog Title

This is a single blog caption

Nuoren juristin matkapäiväkirjasta

3.09.2019
Hastolaw
0

Herätyskello soi klo 5.50 perjantaiaamuna 8.2.2019, huitaisen aamiaissämpylän nopeasti poskeen ja suuntaan kohti lentokenttää. Matkustan kevyesti, vain läppärilaukun ja vaaleanpunaisen villakangastakkini kanssa, ja kentällä baggade drop-jonon ohi kiiruhtaessani kiitän päättäväisyyttäni vähistä matkatavaroista. Matkakaan ei tosin ole pitkä, koneen nokan kääntyessä kohti Zürichia on hetki aikaa hengähtää ennen kuin voi jo alkaa miettiä seuraavan päivän lennolle lähtöselvityksen tekemistä.

Matkustan nyt kolmatta kertaa Mackrell International-verkoston nuorten juristien tapaamiseen, mutta ensimmäistä kertaa yksin. Vähän jännittää. Paikkakin on uusi. Aiemmin olemme tavanneet Lontoossa ja Frankfurtissa mutta en ole koskaan ollut Zürichissa. Onneksi junat tuntuvat toimivan lähes saksalaisella tarkkuudella ja kielikin on tuttu, tosin paikallisen murteen kanssa tekee ajoittain tiukkaa. Junalipun ostokokemuksen jälkeen alan vakavasti miettiä kieliopintojen jatkamista, mutta nämä ajatukset jäävät taka-alalle kun saavun varsinaiselle konferenssipaikalle. Huomaan olevani ainoa, joka on päätynyt tekemään näinkään paljon tuttavuutta paikallisen raideliikenteen kanssa.

 

Intensiivinen kahden päivän mittainen konferenssi käynnistyy ja päivien edetessä huomaan löytäväni uusia puolia itsestäni, kollegoistani ja tavastamme kommunikoida, kysyä sekä kuunnella. Kuten ohjelman tarkoituskin on ollut. Kun kahden päivän luentojen, pienryhmätehtävien, lounaiden ja illallisen jälkeen tuijotan järvelle Zürichin keskustassa rättiväsyneenä ja mietin mitä tästä jäi käteen, tuleen mieleeni niin monta hienoa hetkeä ja oivallusta etten edes tiedä mistä listauksen aloittaa. Tapasin uusia ihmisiä. Opin tuntemaan vanhoja tuttavuuksia paremmin ja toivottavasti tästä on apua kun teen heidän kanssaan töitä myöhemmin. Haastoin itseäni kielellisesti, useammalla kielellä. Havaitsin, että vaikka kuinka yritän esittää asiat pehmeästi ja kierrellen, kansainvälisillä mittareilla mitattuna menen edelleen suoraan asiaan vaikka itsestäni ei tunnu siltä. Otin uuden kaupungin haltuun. Ja ihastuin siihen. Erityisesti hetkeen jona raitiovaununkuljettaja väläytti minulle hymyn odottaessani jalankulkijoiden valojen vaihtumista vihreäksi. Täytyy johtua siitä vaaleanpunaisesta villakangastakista.

 

//Karoliina Skyttä, asianajaja

Leave a Reply

Arkisto